Kirjoittajavieraana FT Mikko Kohvakka
****
Etelä-Karjala on suhteellisen tiheään asuttu, missä ydinmaaseutu ja
harvaan asuttu maaseutu kattavat lähinnä maakunnan reuna-alueet pohjoisessa,
etelässä ja lännessä. Sitä vastoin Etelä-Karjalan ydin koostuu kaupungeista ja
kaupunkeja ympäröivistä taajamista tai ”nukkumalähiöistä”, joissa
maaseutumaisuus ja kaupunkimaisuus lyövät kättä. 1990-luvulla kaupunkimaisuuden
keskeisyyttä ryhdyttiin painottamaan entistä enemmän poliitikkojen ja
virkamiesten puheissa ja teoissa. Yleisesti ajateltiin, että kaupunkikeskeinen
taloudellinen kehittäminen ja palveluiden alueellinen keskittäminen takaisivat
alueiden, myös Etelä-Karjalan, menestyksen ja kilpailukyvyn yhdentyvässä
Euroopassa. Hieman kärjistäen ilmaisten päättäjät halusivat ohjata loputkin
kansasta pois metsistä ja pelloilta sivistyksen ja innovaatiotoiminnan äärelle.
Tällä toiminnalla kaupungistumista kannattavat poliitikot ja virkamiehet
rakensivat näkymätöntä raja-aitaa maaseutuun päin. Tämän raja-aidan
sisäpuolelle täällä Etelä-Karjalassa mahtuivat karkeasti ottaen Lappeenranta,
Joutseno, Taipalsaari, Imatra ja Ruokolahti.
Toki ”syvällä” maaseudulla oli myös omat puolustajansa. Myös
Etelä-Karjalasta löytyi 1990-luvulla vaikutusvaltaisia tahoja, jotka toimivat
niin sanotun maaseudun kolmannen tien puolesta. He ajoivat perinteisen
maanviljelyn ja karjanhoidon rinnalle uutta pienyritystoimintaa erityisesti
matkailun saralla. He niin ikään rohkaisivat ”syvän” maaseudun asukkaita
oma-aloitteiseen kansalaistoimintaan, kuten perustamaan uusia kyläyhdistyksiä
ja aktivoimaan vanhoja. Tätä kautta ”uuden maaseudun” puuhamiehet ja -naiset
tulivat puhuneeksi eräänlaisen seutuistumisen puolesta. Seutuistumisella
tarkoitetaan kaupunkien ja maaseutukuntien parhaita puolia yhdistävää
aluekehitysmallia, jossa kaupunkien ja maaseudun välinen yhteistyö lisääntyy ja
niiden välinen raja-aita pikemminkin madaltuu tai katoaa kuin vahvistuu.
Poliitikkojen ja virkamiesten ohella on mielenkiintoista tarkastella myös
Etelä-Karjalan kaupunkimaisen ydinalueen sisällä asuvien ”tavallisten”
kansalaisten näkemyksiä kaupungistumisesta ja kaupunkimaisesta
elinympäristöstä. Erään 1990-luvulla tehdyn kyselytutkimuksen mukaan kaikissa
ydinalueen kunnissa (Lappeenrannassa, Joutsenossa, Taipalsaarella, Imatralla,
Ruokolahdella) arvostettiin eniten palveluita, mikä ei sinällään ole
yllättävää. Sitä vastoin keskittävää kaupunkipolitiikkaa tukevia ihmisiä
saattoi harmittaa se, etteivät edes ydinalueella asuvat eteläkarjalaiset
näyttäneet arvostavan suuremmin tiiviin kaupunkikehittämisen ilosanomaa.
Viihtyisää asuinaluetta määritettäessä lappeenrantalaiset arvostivat eniten luonnonläheisyyttä, jonka
lisäksi myös puhdas luonto ja ilma sekä pienen kunnan edut saivat suhteellisen
suurta kannatusta. Myös Imatralla maaseutumaisuuteen usein liitettävät piirteet
saivat tukea. Imatralaisille kolme
tärkeintä viihtyisän asuinympäristön määrittävää tekijää olivat luonnonläheisyys,
halu asua pientalossa ja ilman puhtaus. Kaiken kaikkiaan, kun
lappeenrantalaisten ja imatralaisten vastauksia vertaa joutsenolaisten,
taipalsaarelaisten ja ruokolahtelaisten vastauksiin, niiden väliset erot eivät
ole suuria. Kunnasta riippumatta väljyys, luonnonläheisyys ja rauhallisuus saivat
merkittävää kannatusta, mitä ei voida pitää kovinkaan suurena luottamuslauseena
monien poliitikkojen ja virkamiesten ajamalle tiivistävälle
kaupunkipolitiikalle – ei etenkään sellaiselle, jossa painottuvat kerrostalolähiöiden
merkitys.
Kuva: Kristiina Korjonen-Kuusipuro |
Keskittävää ja tiivistävää aluekehitystä kohtaan osoitettu vastarinta on
osoitus siitä, etteivät edes ”city-karjalaiset” olleet päässeet eroon
kaipuustaan takaisin luontoon. Eräänlainen ”metsäläisyys” – enkä tarkoita tällä
nyt mitään negatiivista – näytti eläneen vahvana Etelä-Karjalassa samaan aikaan
kun Suomi kansallisvaltiona valmistautui liittymään osaksi Euroopan urbaania
sykettä.
Mutta mikä mahtaa olla tilanne tänä päivänä? Miten sinä koet
Etelä-Karjalan, kotikuntasi, kaupunginosasi tai kyläsi asuinympäristönä? Entä
millaisessa asuinympäristössä sinä haluaisit asua tulevaisuudessa?
Mikko Kohvakka
Vastuualue maakuntahistoriassa: Etelä-Karjala 1990-luvulta tähän päivään
Lähteet:
Asukkaiden asumisviihtyvyyteen vaikuttavat tekijät eräissä Etelä-Karjalan
kunnissa. Etelä-Karjalan ydinalueen neuvottelukunta & Etelä-Karjalan liiton
liittohallitus, 1992.
Henttinen, Annastiina (2009): Maaseutu politiikan tantereena.
Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 1988–2008. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä.
Vartiainen, Perttu (1991): Seutuistuminen yhdyskuntasuunnittelun
haasteena. Terra vol. 103, no. 2, 75–86.