Takaisin luontoon – eteläkarjalaisten kokemuksia kaupungistumisesta 1990-luvulla

Kirjoittajavieraana FT Mikko Kohvakka

****

Etelä-Karjala on suhteellisen tiheään asuttu, missä ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maaseutu kattavat lähinnä maakunnan reuna-alueet pohjoisessa, etelässä ja lännessä. Sitä vastoin Etelä-Karjalan ydin koostuu kaupungeista ja kaupunkeja ympäröivistä taajamista tai ”nukkumalähiöistä”, joissa maaseutumaisuus ja kaupunkimaisuus lyövät kättä. 1990-luvulla kaupunkimaisuuden keskeisyyttä ryhdyttiin painottamaan entistä enemmän poliitikkojen ja virkamiesten puheissa ja teoissa. Yleisesti ajateltiin, että kaupunkikeskeinen taloudellinen kehittäminen ja palveluiden alueellinen keskittäminen takaisivat alueiden, myös Etelä-Karjalan, menestyksen ja kilpailukyvyn yhdentyvässä Euroopassa. Hieman kärjistäen ilmaisten päättäjät halusivat ohjata loputkin kansasta pois metsistä ja pelloilta sivistyksen ja innovaatiotoiminnan äärelle. Tällä toiminnalla kaupungistumista kannattavat poliitikot ja virkamiehet rakensivat näkymätöntä raja-aitaa maaseutuun päin. Tämän raja-aidan sisäpuolelle täällä Etelä-Karjalassa mahtuivat karkeasti ottaen Lappeenranta, Joutseno, Taipalsaari, Imatra ja Ruokolahti.

Toki ”syvällä” maaseudulla oli myös omat puolustajansa. Myös Etelä-Karjalasta löytyi 1990-luvulla vaikutusvaltaisia tahoja, jotka toimivat niin sanotun maaseudun kolmannen tien puolesta. He ajoivat perinteisen maanviljelyn ja karjanhoidon rinnalle uutta pienyritystoimintaa erityisesti matkailun saralla. He niin ikään rohkaisivat ”syvän” maaseudun asukkaita oma-aloitteiseen kansalaistoimintaan, kuten perustamaan uusia kyläyhdistyksiä ja aktivoimaan vanhoja. Tätä kautta ”uuden maaseudun” puuhamiehet ja -naiset tulivat puhuneeksi eräänlaisen seutuistumisen puolesta. Seutuistumisella tarkoitetaan kaupunkien ja maaseutukuntien parhaita puolia yhdistävää aluekehitysmallia, jossa kaupunkien ja maaseudun välinen yhteistyö lisääntyy ja niiden välinen raja-aita pikemminkin madaltuu tai katoaa kuin vahvistuu.

Poliitikkojen ja virkamiesten ohella on mielenkiintoista tarkastella myös Etelä-Karjalan kaupunkimaisen ydinalueen sisällä asuvien ”tavallisten” kansalaisten näkemyksiä kaupungistumisesta ja kaupunkimaisesta elinympäristöstä. Erään 1990-luvulla tehdyn kyselytutkimuksen mukaan kaikissa ydinalueen kunnissa (Lappeenrannassa, Joutsenossa, Taipalsaarella, Imatralla, Ruokolahdella) arvostettiin eniten palveluita, mikä ei sinällään ole yllättävää. Sitä vastoin keskittävää kaupunkipolitiikkaa tukevia ihmisiä saattoi harmittaa se, etteivät edes ydinalueella asuvat eteläkarjalaiset näyttäneet arvostavan suuremmin tiiviin kaupunkikehittämisen ilosanomaa.

Viihtyisää asuinaluetta määritettäessä lappeenrantalaiset arvostivat eniten luonnonläheisyyttä, jonka lisäksi myös puhdas luonto ja ilma sekä pienen kunnan edut saivat suhteellisen suurta kannatusta. Myös Imatralla maaseutumaisuuteen usein liitettävät piirteet saivat tukea. Imatralaisille kolme tärkeintä viihtyisän asuinympäristön määrittävää tekijää olivat luonnonläheisyys, halu asua pientalossa ja ilman puhtaus. Kaiken kaikkiaan, kun lappeenrantalaisten ja imatralaisten vastauksia vertaa joutsenolaisten, taipalsaarelaisten ja ruokolahtelaisten vastauksiin, niiden väliset erot eivät ole suuria. Kunnasta riippumatta väljyys, luonnonläheisyys ja rauhallisuus saivat merkittävää kannatusta, mitä ei voida pitää kovinkaan suurena luottamuslauseena monien poliitikkojen ja virkamiesten ajamalle tiivistävälle kaupunkipolitiikalle – ei etenkään sellaiselle, jossa painottuvat kerrostalolähiöiden merkitys.

Kuva: Kristiina Korjonen-Kuusipuro

Keskittävää ja tiivistävää aluekehitystä kohtaan osoitettu vastarinta on osoitus siitä, etteivät edes ”city-karjalaiset” olleet päässeet eroon kaipuustaan takaisin luontoon. Eräänlainen ”metsäläisyys” – enkä tarkoita tällä nyt mitään negatiivista – näytti eläneen vahvana Etelä-Karjalassa samaan aikaan kun Suomi kansallisvaltiona valmistautui liittymään osaksi Euroopan urbaania sykettä. 

Mutta mikä mahtaa olla tilanne tänä päivänä? Miten sinä koet Etelä-Karjalan, kotikuntasi, kaupunginosasi tai kyläsi asuinympäristönä? Entä millaisessa asuinympäristössä sinä haluaisit asua tulevaisuudessa?

Mikko Kohvakka

Vastuualue maakuntahistoriassa: Etelä-Karjala 1990-luvulta tähän päivään

Lähteet:

Asukkaiden asumisviihtyvyyteen vaikuttavat tekijät eräissä Etelä-Karjalan kunnissa. Etelä-Karjalan ydinalueen neuvottelukunta & Etelä-Karjalan liiton liittohallitus, 1992. 

Henttinen, Annastiina (2009): Maaseutu politiikan tantereena. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 1988–2008. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä. 

Vartiainen, Perttu (1991): Seutuistuminen yhdyskuntasuunnittelun haasteena. Terra vol. 103, no. 2, 75–86.