Kuntaliitosten monet kasvot

Luen parhaillaan Sulevi Riukulehdon toimittamaa kirjaa Kunnat, rajat, kulttuuri – Muutoskokemuksia. (SKS, 2016.) Kirja tarkastelee kuntaliitosten emotionaalisia, kulttuurisia ja kokemuksellisia vaikutuksia, jotka Riukulehdon mukaan ovat yhtä todellisia kuin kuntaliitosten taloudellisetkin vaikutukset. En voisi olla enempää samaa mieltä. Näitä vaikutuksia ei ole juurikaan aiemmin tutkittu, mutta turuilla ja toreilla niistä kyllä puhutaan paljon.

Kuntienkin osalta elämme jatkuvassa muutoksessa. Kirjan aloittaa kirjan teemaan ja tarpeellisuuteen johdatteleva artikkeli ”Miltä aluemuutos tuntuu?”. Mielestäni Sulevi Riukulehto kuvaa tässä artikkelissa hyvin sitä todellisuutta, jossa kuntamuutoksissa eletään. Hän kertoo myös kuntiin kohdistuvien muutosten historiasta. Kyse ei ole pelkästään nykyaikaan sijoittuvasta eikä pelkästään suomalaisesta ilmiöstä. Kuntien rajojen ja nimien muutokset ovat olleet jatkuvia vuoden 1865 kunnallisasetuksesta alkaen. Suurimmillaan kuntien lukumäärä on ollut vuosina 1942–1943. Silloin Suomessa oli 603 kuntaa. (mt. 8) Parhaillaan meneillään olevat muutokset ovat kuitenkin varsin rajuja. Jos kuntaliitokset olisivatkin vain taloudellisia sopimuksia, niitä ei luultavasti vastustettaisi niin paljon. Mutta kun eivät ole. Se mikä koetaan onnistumisena yhtäällä, voi tuottaa vahinkoa toisaalla, Riukulehto kirjoittaa (s. 19).

Tästä syystä tarvitaan myös kulttuurista kuntaliitosten tutkimusta, joka tässä kirjassa kulminoituu paikan, identiteetin ja yhteisöllisyyden käsitteisiin. 

Kirja kertoo myös kotiseutukokemuksesta, paikallisuuden piirteistä (museot, nimistö, perinteet), muutosten vaikutuksista kuntien kulttuurityöhön ja aivan arkisista kuntaliitoksiin liittyvistä kokemuksista – niin hyvistä kuin huonoistakin.

Myös Etelä-Karjalassa on historian saatossa nähty monenlaisia kuntaliitoksia, eikä kahta samanlaista varmastikaan ole. Onko kuntaliitos vaikuttanut sinun elämääsi?

Apuanne kaivataan!

Hyvät lukijat,

Minulla on suuri kunnia olla mukana kirjoittamassa Etelä-Karjalan maakuntahistoriaa. Oma artikkelini julkaistaan historiateoksen jälkimmäisessä osassa ja se käsittelee eteläkarjalaista kansankulttuuria 1860-luvulta nykypäiviin. Kirjoitan siis eteläkarjalaisesta arjesta. Tekstissäni tarkastelen myös sitä paljon peräänkuulutettua, kyseenalaistettua ja kaivattua identiteettiä paikallisen kulttuurin näkökulmasta. 

Identiteetin kohdalla kuulen monen huokaavan. Eikö sitä identiteettiä ole etsitty jo vuosikymmeniä? Miten ihmeessä sitä ei löydy? Ei löydy, sillä yhtä identiteettiä ei ole olemassa. Meillä on monenlaisia identiteettejä ja ne ovat jatkuvassa muutoksessa. Alueellinen identiteetti on "me", eikä sitä kukaan ulkopuolinen voi toisille antaa tai määrittää. 

Alueeseen liittyvää identiteettiä on hankala hahmottaa, pienempiin paikkakuntiin ja kyliin liittyen se on ehkä helpompaa. Puhutaan lemiläisyydestä, lappeenrantalaisuudesta, imatralaisuudesta tai luumäkeläisyydestä.  Eteläkarjalaisuus ei kuitenkaan ole paikallisisten erityispiirteiden summa, vaan se on lopultakin jotain laajempaa: samankaltaisuutta, josta eteläkarjalaiset tunnistavat toisensa kohdatessaan maailmalla ja erottuvat muista. Tätä samankaltaisuutta ovat esimerkiksi murteen tietyt piirteet tai yhteiset, jaetut kokemukset, esimerkiksi elämän aikana koetut maisemat, historian tapahtumat tai vedyt ja atomit. Identiteetti syntyy meidän suhteesta muihin. Niinpä me teemme rajaa savolaisten, kymenlaaksolaisten ja pohjoiskarjalaisten suuntaan, valtakunnan rajan toisella puolella asuvista puhumattakaan.

Voin olla määrittelyssäni väärässäkin ja tästä syystä tarvitsen teidän apuanne, arvoisat lukijat. Kertokaa te minulle mitä eteläkarjalaisuus on, niin minä kirjoitan teistä tutkimukseen pohjautuvan kertomuksen maakuntahistorian arvokkaille sivuille!

Maakuntahistoriaan tuleva artikkelini tulee esittelemään palasia joista eteläkarjalaisuus rakentuu - tapoja ja tarinoita.

Tämän blogin tavoitteena on viritellä vilkasta keskustelua eteläkarjalaisten erityispiirteiden ympärillä. Kirjoittelen tutkimukseni edetessä pieniä palasia luettavaksenne ja toivon teiltä paljon hyviä kommentteja ja keskustelua. Julkaisen mielelläni kaikki asialliset kommentit. Kertomuksia Etelä-Karjalasta ja eteläkarjalaisuudesta voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen ekarjalahistoria(ät)gmail.com. 

Osa blogini teksteistä voi olla kuvareportaaseja. Valokuvaus on rakas harrastukseni ja blogissa julkaistavat kuvat ovat omiani, ellei toisin mainita.

Ystävällisin terveisin,

Kristiina