Historiahaaste

Sosiaalisessa mediassa liikkuu historiahaaste. Siinä sanotaan näin: "Täytetään some historialla. Tee viikon ajan historiapäivitys, johon liittyy henkilökohtainen merkitys tai tieto siitä miten historia elää nykyhetkessä." 

Haaste liittyy siihen, että historiaa ollaan tekemässä vapaaehtoiseksi oppiaineeksi Suomen lukioissa. Meille, jotka ymmärrämme historian tuntemuksen merkityksen nykyhetkessä, tämä on aika absurdi asia.

Olisiko paikallaan tehdä Etelä-Karjalan oma historiahaaste? Meidän ei tarvitse kovin kaukaa etsiä niitä tapahtumia, jotka ovat hyvinkin voimakkaasti vaikuttaneet eteläkarjalaisten elämään. 

Laittakaapa historiahaastetta liikkeelle somessa, työpaikan kahvipöydissä tai ystävien kanssa. Kuunnelkaa toistenne tarinoita ja pohtikaa historian tapahtumien merkitystä nykypäivässä. Jos haluatte, jakakaa näitä tarinoita myös minulle. Lupaan kirjoittaa tarinoita tänne, mikäli niitä minulle asti päätyy.

Oma tarinani on tässä: minua ei olisi olemassa ilman sotaa ja Karjalankannaksen menetystä. Tämä on aika raadollinen ajatus, mutta totuus on, että Kurkijoelta lähtöisin ollut isäni päätyi sotien loputtua Ouluun. Siellä hän tapasi äitini ja heille syntyi viisi lasta, minä nuorimmaisena. Näin tuskin olisi käynyt ilman sotaa, sillä isäni tulevaisuuden haavet olivat toisenlaiset.

Kurkijoella olemme käyneet ja uskallan väittää, että jotain karjalaistakin minussa on, vaikka lapsena en tästä mitään ymmärtänytkään. Muistaakseni sain tietää isän karjalaisista juurista alakoulun opettajalta koulussa, kun hän sodista opettaessaan pyysi kertomaan sukuni historiasta jotain "kun sinun isäsi on karjalasta". No minä menin koulunjälkeen kotiin ihmettelemään, että mikä se tämmöinen sukuhistoria on. Olin kyllä pohdiskellut isän sukulaisten erilaista puheenpartta, mutta mistäpä koko tarina olisi lapselle auennut. Tuolle ajalle tyypilliseen tapaan asiasta ei juuri puhuttu. Myöhemmin olemme kyllä asiaa selvitelleet ja muistot ovat tulleet tutuiksi.